Paljon on mietteet median negatiivissa asioissa kun puhutaan mediakasvatuksesta. Meidakasvatuksen pitäisi saada nuoret tajuamaan, että kaikkia mitä lukee ja näkee ei pitäisi uskoa todeksi tosta noin vaan. Pidin kuitenkin siitä että Herkmanin kirjassa puhuttiin myös median mahdollisuuksista (s.47). On tosiaan hyvä ottaa esille että kaikki ei ole negatiivista, vaikka niinhän sitä usein uskotaan olevan ihan vain sen takia että ne asiat usein tulevat esille.
Mediakasvatus voi usein tuntua raskaalta nuorille. Usein medioiden analysointi voi olla todella väsyttävää. Siksi on siis tärkeää että oppilaita osataan motivoida oikein. Niinkuin Herkmanissa mainitaan (s.50), analyysin pitää lähteä siitä että se on kivaa, ja että sillä on jotain tekemistä oppilaiden elämän kanssa. "Oppilaiden omaa mediakulttuurista kiinnostusta käytetään pontimena, jonka avulla päästään käsiksi tärkeisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin" (s.51). Itse kun opetan kieltä olisi hyvä tietää miten oppilaat sitä oppisivat parhaiten. Ja paras tapahan oppia on se että liittää kielen "oppilaita kiinnostaviin populaarikulttuurin aiheisiin tai laajempiin keskusteluihin kulttuuri- ja yhteiskuntaeroista" (s.53). Mielestäni nykyisissä oppikirjoissa on aika hyvin hoidettu tämä juttu. On otettu entistä enemmän esille elokuvia, musiikkia ja muita nuorten kiinnostuksen kohteita.
Yhteiskunnallisuus on paljon esillä mediakasvatuksessa. Onhan yksi mediakasvatuksen osa-alueista "poliittinen ja yhteiskunnallinen aktiivisuus" (s.48). Yksi opettajan tehtävistä onkin "saada oppilaat esittämään itselleen tutulle materiaalille uusia kysymyksiä ja herättää sitä kautta heidän kiinnostuksensa yhteiskunnallisiin aiheisiin" (s.57). Tätä kautta nuoretkin oppivat ajattelemaan itse mikä on omaa yhteiskuntaansa ajatellen paras, sen sijaan että ottaisivat vain vastaan mitä muuta päättävät. Ja tässä jo näkyy se, että mediakasvatus ei tosiaan ole pelkkää tietokoneen käytön opiskelua, vaan todella paljon muutakin.
Kun siinä kirjaa lukiessani ajattelin sitä miten tärkeä rooli minulla joskus tulevaisuudessa tulisi olemaan nuorten mediakasvatuksessa alkoi hiukan jopa ehkä pelottaa. Pitäisikö minun tietää kaikki, olla aina ajan tasalla kaikesta nuorten kulttuuriin liittyvästä? On kuitenkin niin että "opettajan tehtävä on toimia mentorina, oppaana kriittiseen näkökulmaan. Opettajan ei tarvitse tietää kaikkea mediasta tai populaarikulttuurista. Opettajan ei tarvitse on 'nuori'" (s.58). Olisihan se hyvä silti tietää edes jonkin verran nuorten kulttuurista. Mutta jos sattuu olemaan omia lapsia, niin eiköhän niiden kautta ainakin pysy vähän ajan tasalla. Tärkeintä opettajan työssä on "antaa välineitä tapoihin katsoa mediakulttuuria uusin silmin" (s.58). Sen kun tekee saavuttaa jo paljon.
Mediakasvatus voi usein tuntua raskaalta nuorille. Usein medioiden analysointi voi olla todella väsyttävää. Siksi on siis tärkeää että oppilaita osataan motivoida oikein. Niinkuin Herkmanissa mainitaan (s.50), analyysin pitää lähteä siitä että se on kivaa, ja että sillä on jotain tekemistä oppilaiden elämän kanssa. "Oppilaiden omaa mediakulttuurista kiinnostusta käytetään pontimena, jonka avulla päästään käsiksi tärkeisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin" (s.51). Itse kun opetan kieltä olisi hyvä tietää miten oppilaat sitä oppisivat parhaiten. Ja paras tapahan oppia on se että liittää kielen "oppilaita kiinnostaviin populaarikulttuurin aiheisiin tai laajempiin keskusteluihin kulttuuri- ja yhteiskuntaeroista" (s.53). Mielestäni nykyisissä oppikirjoissa on aika hyvin hoidettu tämä juttu. On otettu entistä enemmän esille elokuvia, musiikkia ja muita nuorten kiinnostuksen kohteita.
Yhteiskunnallisuus on paljon esillä mediakasvatuksessa. Onhan yksi mediakasvatuksen osa-alueista "poliittinen ja yhteiskunnallinen aktiivisuus" (s.48). Yksi opettajan tehtävistä onkin "saada oppilaat esittämään itselleen tutulle materiaalille uusia kysymyksiä ja herättää sitä kautta heidän kiinnostuksensa yhteiskunnallisiin aiheisiin" (s.57). Tätä kautta nuoretkin oppivat ajattelemaan itse mikä on omaa yhteiskuntaansa ajatellen paras, sen sijaan että ottaisivat vain vastaan mitä muuta päättävät. Ja tässä jo näkyy se, että mediakasvatus ei tosiaan ole pelkkää tietokoneen käytön opiskelua, vaan todella paljon muutakin.
Kun siinä kirjaa lukiessani ajattelin sitä miten tärkeä rooli minulla joskus tulevaisuudessa tulisi olemaan nuorten mediakasvatuksessa alkoi hiukan jopa ehkä pelottaa. Pitäisikö minun tietää kaikki, olla aina ajan tasalla kaikesta nuorten kulttuuriin liittyvästä? On kuitenkin niin että "opettajan tehtävä on toimia mentorina, oppaana kriittiseen näkökulmaan. Opettajan ei tarvitse tietää kaikkea mediasta tai populaarikulttuurista. Opettajan ei tarvitse on 'nuori'" (s.58). Olisihan se hyvä silti tietää edes jonkin verran nuorten kulttuurista. Mutta jos sattuu olemaan omia lapsia, niin eiköhän niiden kautta ainakin pysy vähän ajan tasalla. Tärkeintä opettajan työssä on "antaa välineitä tapoihin katsoa mediakulttuuria uusin silmin" (s.58). Sen kun tekee saavuttaa jo paljon.
Kommentit