Tällä kertaa kirjoitan siis visuaalisesta
lukutaidosta. Siitä oli puhetta maanantaina (8.10.) luennolla mutta myös
Herkmanin kirjassa. Ensimmäiseksi olisi hyvä tehdä selväksi mitä visuaalinen
lukutaito oikeasti on. Luennolla sanottiin että se olisi osa medialukutaitoa
"ja se sisältää median ohella muun muassa ihmisten välisen kanssakäymisen,
interaktion ja nonverbaalisen viestinnän" (power point esitys). Kirjassa
määritellään visuaalista lukutaitoa "tajuksi siitä, kuinka visuaalisen
kulttuurin kasvot liittyvät toisiinsa, taidoksi tehdä tuon tajun perusteella
tulkintoja ja käsitellä noita tulkintoja muiden ihmisten kanssa joko
kielellisesti tai visuaalisesti" eli "kykyä ymmärtää ja jäsentää
visualisoituneen kulttuurin käytäntöjä" (s.73). Visuaalinen lukutaito on
siis tärkeä nykymaailmassa, koska nuorten kokemusmaailmassa 'visuaalisella
kulttuurilla' (niinkuin Herkman sitä nimittää, s.62) on suuri osa. Nuoret
näkevät kuvia joka paikassa, televisiosta ja internetistä mainoksiin. Kuvat
siis tunkeutuvat nykyihmisten elämään päivittäin, Herkman (s.62) siis sanoo
että tämän tapahtumista kutsutaan "kuvalliseksi käänteeksi". Nykyään
kuvat ovat paljon enemmän näkyvillä kuin mitä aikaisemmin ovat olleet, niin
televisiossa, mainoksissa kuin lehdissä. Niistä on myös Herkmanin (s.63) mukaan
tullut paljon vaikutusvaltaisempia
Myös koululaisten oppikirjoissa kuvista on tullut tärkeä osa; "siinä missä oppikirjojen kuvat olivat aiemmin kuvituskuvia ja kirjojen sivut taitettiin tekstin ehdolla, nykyisissä oppikirjoissa kuvat ovat tärkeää oppimateriaalia ja korostuvat taitossa, joka toteutuu pitkälti kuvien ehdolla" (s.63). Tässä samalla mieleeni tuli se, että oppitunneilla olisi hyvä välillä ottaa esille oppikirjojen kuvien analysoinnin. Sen avulla oppilaat voisivat itse tajuta mitä virkaa kyseisillä kuvilla on kirjan kappaleen kanssa. Oppilaat voisivat käyttää hyväkseen luennolla (ma 8.10.) tulleita kuvanlukutaidon prosesseja: kuvan havainnointi, kokeminen ja tulkinta. He voisivat ottaa myös kantaa luennolla esiin tulleista kuvan rakentamisen keinoista. Esim. miten kuva on rajattu, miten sommittelu vaikuttaa kuvan kokonaisvaikutelmaan, millainen kuvakulma on, yms (luennon power point esityksestä). He voisivat ehkä myös kirjoittaa aineen siitä miten kokevat kuvan. Näin mediakasvatusta voisi myös tuoda mukaan oppitunneille.
Herkmanin (s.74) mukaan visuaalista lukutaitoa parantaa "lisäämällä tietoa visuaalisen kulttuurin eri puolista, ottamalla haltuun erilaisia analyyttisia työkaluja, joilla visuaalisen kulttuurin arkisia ja itsestään selvinä pidettyjä käytäntöjä voi jäsentää, sekä osallistumalla itse näihin käytäntöihin visuaalista kulttuuria tekemällä ja muokkaamalla". Kulttuuria kun ajattelee niin tulee tosiaan mieleen, että kuvissa (liikkuvissa tai ei) on kyse kulttuurista. Herkmankin (s.72) mainitsee, että "kuvissa on tukulti koodattuja merkityksiä, mikä rajoittaa vieraan kulttuurialueen kuvien syvempää ymmärrystä". Visuaalisessa lukutaidossa on siis tosiaan kyse siitä että ymmärtää myös kuvien kulttuuria, että on opittu Herkmanin (s.73) kutsuma 'kulttuurinen luktaito'. Visuaalinen lukutaito edellyttää myös sitä että ymmärtää miten näkemänsä kuvat on tehty, eli sitä teknologiaa joka taustalla on. Tämä on osin mielestäni kyllä kulttuuriin liittyvääkin, mutta on kuitenkin hyvä mainita, että "ilman tällaista tietoa kuvia katsottaisiin aivan toisilla tavoilla" (s.73). Sen sijaan että katsoja katsoisi kuvaa, hän ihmettelisi miten kuva on tehty ja näin ollen huomio kiinnittyy sellaiseen asiaan mihin se ei pitäisi kiinnittyä.
Visuaalinen lukutaito on siis tärkeää nykymaailmassa. Kuvia näkyy kaikkialla ja varsinkin nuorille lukutaito on tärkeä koska "niin spektaakkeliin kuin autenttisuuteen vetoavat kuvat täyttävät lasten ja nuorten todellisuuden ja ovat elimellinen osa heidän kokemusmaailmaansa. Visuaalinen kulttuuri on lasten ja nuorten populaarikulttuurin ytimessä" (s.68). Mainontakin käyttää paljon hyväkseen kuvia ja sen takia on tärkeä saada nuoret tarkastelemaan niitä kriittisesti. Mediassa käytetään myös paljon kuvia jotka vaikuttavat ihmisiin. On kuitenkin katsottava niitä sillä silmällä, että ovatko ne oikeasti aitoja (Herkman s.75). Vanhemmille ihmisille voi kuitenkin olla vaikeeta opettaa nykynuorille visuaalista lukutaitoa (tai jopa mediakasvatusta). "Nykyiset opettajat kuuluvat joko painotuotteiden parissa kasvaneeseen kirjasukupolveen, mutta nykyiset koulukasvatettavat ovat jotain ihan muuta" (s.70). Asia on siis niin, että opettajat eivät ehkä pidä yhtä tärkeinä sitä mitä oppilaat, koska he näkevät maailman toisella tavalla. Opettajien pitäisi sitten oppia katsomaan maailman nuoren silmin, pysyä ajan tasalla.
Myös koululaisten oppikirjoissa kuvista on tullut tärkeä osa; "siinä missä oppikirjojen kuvat olivat aiemmin kuvituskuvia ja kirjojen sivut taitettiin tekstin ehdolla, nykyisissä oppikirjoissa kuvat ovat tärkeää oppimateriaalia ja korostuvat taitossa, joka toteutuu pitkälti kuvien ehdolla" (s.63). Tässä samalla mieleeni tuli se, että oppitunneilla olisi hyvä välillä ottaa esille oppikirjojen kuvien analysoinnin. Sen avulla oppilaat voisivat itse tajuta mitä virkaa kyseisillä kuvilla on kirjan kappaleen kanssa. Oppilaat voisivat käyttää hyväkseen luennolla (ma 8.10.) tulleita kuvanlukutaidon prosesseja: kuvan havainnointi, kokeminen ja tulkinta. He voisivat ottaa myös kantaa luennolla esiin tulleista kuvan rakentamisen keinoista. Esim. miten kuva on rajattu, miten sommittelu vaikuttaa kuvan kokonaisvaikutelmaan, millainen kuvakulma on, yms (luennon power point esityksestä). He voisivat ehkä myös kirjoittaa aineen siitä miten kokevat kuvan. Näin mediakasvatusta voisi myös tuoda mukaan oppitunneille.
Herkmanin (s.74) mukaan visuaalista lukutaitoa parantaa "lisäämällä tietoa visuaalisen kulttuurin eri puolista, ottamalla haltuun erilaisia analyyttisia työkaluja, joilla visuaalisen kulttuurin arkisia ja itsestään selvinä pidettyjä käytäntöjä voi jäsentää, sekä osallistumalla itse näihin käytäntöihin visuaalista kulttuuria tekemällä ja muokkaamalla". Kulttuuria kun ajattelee niin tulee tosiaan mieleen, että kuvissa (liikkuvissa tai ei) on kyse kulttuurista. Herkmankin (s.72) mainitsee, että "kuvissa on tukulti koodattuja merkityksiä, mikä rajoittaa vieraan kulttuurialueen kuvien syvempää ymmärrystä". Visuaalisessa lukutaidossa on siis tosiaan kyse siitä että ymmärtää myös kuvien kulttuuria, että on opittu Herkmanin (s.73) kutsuma 'kulttuurinen luktaito'. Visuaalinen lukutaito edellyttää myös sitä että ymmärtää miten näkemänsä kuvat on tehty, eli sitä teknologiaa joka taustalla on. Tämä on osin mielestäni kyllä kulttuuriin liittyvääkin, mutta on kuitenkin hyvä mainita, että "ilman tällaista tietoa kuvia katsottaisiin aivan toisilla tavoilla" (s.73). Sen sijaan että katsoja katsoisi kuvaa, hän ihmettelisi miten kuva on tehty ja näin ollen huomio kiinnittyy sellaiseen asiaan mihin se ei pitäisi kiinnittyä.
Visuaalinen lukutaito on siis tärkeää nykymaailmassa. Kuvia näkyy kaikkialla ja varsinkin nuorille lukutaito on tärkeä koska "niin spektaakkeliin kuin autenttisuuteen vetoavat kuvat täyttävät lasten ja nuorten todellisuuden ja ovat elimellinen osa heidän kokemusmaailmaansa. Visuaalinen kulttuuri on lasten ja nuorten populaarikulttuurin ytimessä" (s.68). Mainontakin käyttää paljon hyväkseen kuvia ja sen takia on tärkeä saada nuoret tarkastelemaan niitä kriittisesti. Mediassa käytetään myös paljon kuvia jotka vaikuttavat ihmisiin. On kuitenkin katsottava niitä sillä silmällä, että ovatko ne oikeasti aitoja (Herkman s.75). Vanhemmille ihmisille voi kuitenkin olla vaikeeta opettaa nykynuorille visuaalista lukutaitoa (tai jopa mediakasvatusta). "Nykyiset opettajat kuuluvat joko painotuotteiden parissa kasvaneeseen kirjasukupolveen, mutta nykyiset koulukasvatettavat ovat jotain ihan muuta" (s.70). Asia on siis niin, että opettajat eivät ehkä pidä yhtä tärkeinä sitä mitä oppilaat, koska he näkevät maailman toisella tavalla. Opettajien pitäisi sitten oppia katsomaan maailman nuoren silmin, pysyä ajan tasalla.
Kommentit