Usein kun ajattelee sanaa media, tulee mieleen vain lehtitoimittajat ja sanomalehdet. Toisella luennolla käsiteltiin juuri sitä asiaa, että mitä se media oikeastaan on. Media siis on "viestinnän kanavia" (luennon Power Pointista). Sen ei siis tarvi olla yksisuuntaista viestintää, jota esim. lehdet ovat. "Media luo sosiaalisia yhteyksiä" (luennon PP). Mediaa on siis myös esim. internetin ja televisiokanavien chatit. Media tuo tietoa yhdeltä ihmiseltä toisten ihmisten tietouteen. Internetissä on vaan se eria asia muihin medioihin verrattuna, että sinne voi laittaa kuka vaan mitä vaan tahansa tietoa. Mutta tuohan internet positiivisessa mielessä ihmisiä yhteen, esimerkiksi Facebook nimisen yhteisön avulla jossa ihmiset voivat tehdä ystäviä. Tässä on kuintekin varjopuolensakin. Voihan tämäntyypisissä yhteisöissä myös esim. rasistiset joukot tavata toisiaan.

Mediasta on tosiaan tullut suuri osa ihmisten elämään. Itse aloin käyttää tietokoneita kunnolla vasta tultuani yläasteelle, tai voisi sanoa että vasta lukiossa. Paljon ennen 2000-lukua internet ei ollut muidenkaan elämässä mikään iso asia. Tottahan toki oli muita medioita, esim. sanomalehtiä, radio ja televisio. Nyt kuitenkin nekin ovat muuttuneet. Varsinkin televisiosta ja internetistä on nyt tullut jokapäiväinen asia maailman ihmisille, voisiko sanoa jopa että liian iso. Douglas Kellner (1998, mainittu luennon PP:ssa) onkin sanonut että "media hallitsee vapaa-aikaa, muovaa poliittisia näkemyksiä ja ihmisten välistä vuorovaikutusta". Äitini voisi ainakin olla tuon ensimmäisen osan kanssa samaa mieltä. Pikkuveljeni kun ei suostu tekemään mitään äitini pyytämää asiaa ennenkuin joku internetin välityksellä tehtävä "raid" on suoritettu (viitaten nyt WoW:iin) tai televisiosarja loppunut. Mediat siis tosiaan hallitsevat pikkuveljeni elämää ja sitä kautta myös vielä vanhempieni kotona asuvan perheeni välistä vuorovaikutusta. Ja tähän voisin tosiaan lisätä että vanhemmat ei tosiaankaan aina tiedä mitä omat lapset tietokoneella tekevät (niinkuin luennolla mainittiin lehtiartikkelia käyttäen). Mistä minun äitini ja isäni tietäisivät mistä esimerkiksi veljeni raidien aikana juttelee muiden pelaajien kanssa, ja muutenkaan että millä internet sivuilla hän jälkeenpäin käy. Vaikka onhan veljeni nykyään jo silti melkein täysi-ikäinen. Voisin silti sanoa että tietokone on vallannut veljeni elämän jo jopa samalla tavalla kuin se oli vallannut Teron (luokalta 9f) elämän (viitaten luennon PP:iin). Olisin voinut jopa kuvitella veljeni nimen siinä jos hän olisi vielä samanikäinen. Mutta yksi hyvä puoli on kuitenkin lisättävä veljeni internetin käytöstä. Hänen englanninkielentaitonsa on parantunut merkittävästi. Raidien aikana hän juttelee toisten pelaajien kanssa englanniksi ja usein muutenkin internetiä käyttäessään hän joutuu lukemaan englantia. Mutta sitten taas, muut kouluaineet ei sitten menekään niin hyvin.

Luennon lopulla oli puhetta siitä, että media tarjoaa ihmisille toimintamalleja ja tulkintamalleja kokemuksille. Että saavatko nuoret mallit rakkaudesta elokuvista ja televisio-ohjelmista ja että onko olemassa enää muita malleja. Tämä asia kiinnosti minua, koska en ollut aikaisemmin sitä niinkään ajatellut. Onhan se tosiaan mahdollista että nykyajan nuoret pitävät elokuvia ja televisio-ohjelmia suhteellisen paljon omaan elämään sovellettavina. Itse en kyllä ole koskaan ajatellut niin. Katsomani ohjelmat ovat olleet viihteellisiä, mutta usein en voisi omassa, tai kenenkään muunkaan elämässä, oikeesti tapahtuvan nin. Mielestäni olen kyllä itse saanut omat mallini vanhemmiltani. Olen heiltä oppinut rakkaudesta, elämästä ja jopa lasten kasvattamisesta. Miksi tämä asia muuttuisi vaikka mediat ovatkin lisääntyneet? Onhan se totta että television ja tietokoneiden takia perheet viettävät vähemmän aikaa keskenään nykymaailmassa, mutta ei se aika silti kokonaan ole hävinnyt. Miksi ei voisi vielä saada näitä malleja vanhemmmiltaan ja muilta omassa elämässä olevilta aikuisilta?

Nyt kun on tullut koko tämän postin aikana puheltua siitä miten maailman ihmiset sitä, ja maailman ihmiset tätä, niin voisi tosiaan ottaa puheeksi sen, että kyse ei tosiaan ole kaikista maailman ihmisistä. Onhan maailmassa monia ihmisiä joilla ei ole edes sähköä käytettävänä, saati sitten televisioita ja tietokoneita. Puhe on nyt tästä digitaalisesta kuilusta (luennon PP). On myös niin, että monet vanhemmat sukupolvet eivät tunnu nykyään osaavan hoitaa jokapäiväisiä asioitaan maailman digitalisoitumisen takia. Oma äitini ei esimerkiksi koskaan osaisi maksaa laskujaan netissä, isäni pitää sen hoitaa. Vaikka äitini voisi oppia tietokoneiden käytön, hän ei vaan enää jaksaisi opetella sellaista monimutkaista asiaa jota hän itse ei koskaan nuorempana käyttänyt. On siis osin aika epäreilua, että asioita aletaan siirtää verkkoon, koska vanhemmat sukupolvet joutuvat sen armoille. Köyhät ihmiset voitaisiin myös lisätä tähän. Heilläkään ei välttämättä ole mahdollisuuksia tietokoneisiin. Miten he siis selviävät jokapäiväisestä elämästä jos enemmän asioita aletaan siirtämään nettiin? Onhan se hyvä että maailma kehittyy, mutta aina eivät kaikki pysy mukana.