Aloin miettiä omaa mediaelämänkertaani maanatain luennon (17.9.) jälkeen. Miten suuri osa elämääni media on ollut? Muistini ei nyt kuitenkaan ulotu aivan vauvaikään asti, mutta ehkä ensimmäiset muistoni ovat televisio-ohjelmat noin neljän tai viiden vanhana, siis piirretyt sellaiset (Peukaloinen, Maija Mehiläinen yms). Perheeni muutti Yhdysvaltoihin ollessani kuusi vuotta vanha. Siellä meille hankittiin Nintendo ja paljon uusia lasten elokuvia ja televisiostakin tuli paljon enemmän kanavia kuin Suomessa ikinä. Voin siis olla aika varma, että Yhdysvallat teki minusta siinä mielessä enemmän sähköiseen mediaan suuntautuneen. Muistan kuunnelleeni myös jonkinsortin musiikkia, mutta itse radiota en mielestäni kuunnellut kuin vasta sitten kun olin teini-iässä. Sanomalehdet ja muut lehdet olivat lukioon asti todella pieni osa elämääni. En ikinä ollut edes kiinnostunut Suosikeista ym nuorten lehdistä. Vasta lukiossa aloin siis lukea sanomalehtiä ja tuli sitä sitten luettua Seuraakin äitini tilatessa sen kotiimme. Nyt internet on suuri osa elämääni. Varsinkin ollessani juuri keväällä vaihdossa Yhdysvalloissa. En olisi mitenkään muuten voinut olla yhteydessä kotiin ja muutenkin ulkomaailmaan. Yhdysvalloissa kun ei muuten saa tietoa siitä mitä ulkomailla tapahtuu ellei kyseessä ole esim. Irak, Iran tai Afghanistan. Ja niissäkin tapauksissa oli kyse vaan siitä mitä amerikkalaisille on siellä tapahtunut. Olin päivittäin koneen ääressä, oli se sitten selaillessa internetissä, jutellessa poikaystäväni kanssa tai tehden kouluhommia. Televisiotakin katselen suhteellisen paljon, vaikkakaan en kyllä niin paljon kuin teininä. Se on aina hyvä tapa rentoutua pitkän päivän jälkeen, kun sillon ei aivoja joudu paljoa käyttämään. Sanomalehtiä luen kun voin. Meille ei sellaista tule ellei ole kyseessä ilmainen parin kuukauden testierä, opiskelijana kun ei ole kaikkeen haluamaansa varaa. Radiota kuuntelen oikeastaan vaan sillon kun ajan autoa, eli sillon kun olen vanhempieni luona kylässä.
Kun mietin mediaelämänkertaani, mietin myös sitä että onko se media yhdistänyt perhettäni ja ystäviäni. Kun olin nuorempi perheellämme oli vain yksi televisio ja voin sanoa että se oli enemmänkin riidanaihe kuin yhdistävä tekijä. Aina tuli yhdeltä kanavalta joku ohjelma jonka yksi meistä halusi katsoa ja toiselta sellainen jota joku toinen halusi katsoa. En muista että koskaan olisi ollut sellaista ohjelmaa jota kaikki olisivat katsoneet innoissaan, mutta tässä vaiheessa voisin tosiaan sanoa että tulen kuusilapsisesta perheestä. Äitini ja isäni eivät muutenkaan koskaan ole olleet suuria televisionkatselijoita. Nyt vanhempieni talossa asuu enää vain vanhempani ja pikkuveljeni ja heillä on siellä kolme televisiota käytössään. Siellä saattaa olla sellaisia päiviä että pikkuveljeni on tietokonehuoneessa katsomassa yhtä televisiota samalla kun on netissä, isäni on päätelevision ääressä katsomassa jotain omaa ohjelmaansa ja äitini on vanhempieni huoneessa katsomassa jotain omaansa. Joskus olen jopa tullut kotiin ja huomannut että kaikista kolmesta televisiosta tulee sama ohjelma. Äitini ja isäni tekevät paljon asioita yhdessä, mutta kun tulee television katseluun niin sitä he harvoin tekevät yhdessä BumtsiBumin (vai mikä se nyt olikaan) loputtua. Eli perheessämme televisio ei ole ollut muuta kuin erottava tekijä. Mielenkiintoisinta tässä kolmen television jutussa on vielä se, että se kolmas televisio hankittiin sinne vasta sen jälkeen kun minä toisista nuorimpana muutin pois kotoa. Perheemme on siis hieman outo. Myös sillon kun olen ystävieni kanssa ja katson telkkaria, me olemme aika paljon hiljaa ellei sitten ole mainoskatko menossa. Jos tosiaan haluamme puhua, laitamme television pois päältä. Olin pari viikkoa sitten kaverin pippaloissa ja tullessamme sinne televisio oli päällä. Ja koko sen ajan kun se oli päällä, ihmiset olivat hiljaa. Pari ihmistä jotka eivät televisiota katselleet yrittivät pitää keskustelua yllä, mutta muut vain katselivat televisiota. Vasta sitten kun pippaloiden emäntä sulki television, alkoi keskustelu kulkea eteenpäin ja jokaisella oli hauskaa. Televisio voi siis usein olla keskustelun tappaja. Nyt olen kuitenkin vaan puhunut televisiosta mediana. Muiden medioiden kanssa asiat voivat olla toisin.
Nyt sellaiseen asiaan että mitä mediakasvatus on. Buckingham on ilmeisesti sanonut (luennon Power Point esityksessä), että mediakasvatus on opetusta ja oppimista mediasta. Oli myös puhetta siitä, että onko se myös sitten opetusta ja oppimista medialla. Ilmeisesti Buckinghamin mielestä tätä jälkimmäistä se ei ole. Jos ajatellaan koulua ja siellä tapahtuvaa mediakasvatusta voin ainakin omasta kokemuksestani sanoa, että siellä mediakasvatukseen kuuluu molemmat. Olen itse ollut koulussa oppilaana (tietenkin) mutta myös opettajana ja seuraajana. Ja se mitä olen huomannut on että enemmän siellä ehkä opetetaan oppimista medialla (jos nyt olen tosiaan sen oikein ymmärtänyt). Tietokoneita, (video)kameroita ja ties mitä muita välineitä ja myös televisio-ohjelmia, internetiä, sanomalehtiä ja radiotakin käytetään opiskelun ohella. Tottahan toki on aina pakko varmistaa, että niitä osataan käyttää oikein. Mutta se on kuitenkin aika pieni osa. Välillä on jopa sellainen olo että opettajan olettavat että oppilaat jo osaavat kaiken sellaisen, ja että sitä ei siis tarvitse suoraan opettaa.
Meilläkin opettajakoulussa on mediakasvatusta. Saimme sellaisen lapun täytettäväksi nimeltään tieto- ja viestintätekniikka opetusharjoittelussa. Siihen pitää sitten laittaa merkki jos on käyttänyt sähköpostia kommunikaatiovälineenä opettajakoulutuksen aikana, tai jos on käyttänyt Power Point -ohjelmaa oppitunnilla, valmistanut tuntisuunnitelman, kokeen tai testin tietokoneella, käyttänyt VHS:ää tai DVD:tä opetuksessa yms yms. Ja nämä kaikki on siis pakko tehdä. Tässä meille ei opeteta miten se tehdään, vaan itse pitää se sitten oppia. Mutta tämähän kuitenkin on mielestäni oppimista mediasta medialla tai selvemmin oppimista mediasta mediaa käyttäen. Ja tämä jos mikä on oikeastaan todella hyvä asia, koska sen seurauksena opettajakokelaat itse sitten kiinnostuvat näistä asioista ja käyttävät niitä sitten omassa opetuksessaan tulevaisuudessakin.
Kun mietin mediaelämänkertaani, mietin myös sitä että onko se media yhdistänyt perhettäni ja ystäviäni. Kun olin nuorempi perheellämme oli vain yksi televisio ja voin sanoa että se oli enemmänkin riidanaihe kuin yhdistävä tekijä. Aina tuli yhdeltä kanavalta joku ohjelma jonka yksi meistä halusi katsoa ja toiselta sellainen jota joku toinen halusi katsoa. En muista että koskaan olisi ollut sellaista ohjelmaa jota kaikki olisivat katsoneet innoissaan, mutta tässä vaiheessa voisin tosiaan sanoa että tulen kuusilapsisesta perheestä. Äitini ja isäni eivät muutenkaan koskaan ole olleet suuria televisionkatselijoita. Nyt vanhempieni talossa asuu enää vain vanhempani ja pikkuveljeni ja heillä on siellä kolme televisiota käytössään. Siellä saattaa olla sellaisia päiviä että pikkuveljeni on tietokonehuoneessa katsomassa yhtä televisiota samalla kun on netissä, isäni on päätelevision ääressä katsomassa jotain omaa ohjelmaansa ja äitini on vanhempieni huoneessa katsomassa jotain omaansa. Joskus olen jopa tullut kotiin ja huomannut että kaikista kolmesta televisiosta tulee sama ohjelma. Äitini ja isäni tekevät paljon asioita yhdessä, mutta kun tulee television katseluun niin sitä he harvoin tekevät yhdessä BumtsiBumin (vai mikä se nyt olikaan) loputtua. Eli perheessämme televisio ei ole ollut muuta kuin erottava tekijä. Mielenkiintoisinta tässä kolmen television jutussa on vielä se, että se kolmas televisio hankittiin sinne vasta sen jälkeen kun minä toisista nuorimpana muutin pois kotoa. Perheemme on siis hieman outo. Myös sillon kun olen ystävieni kanssa ja katson telkkaria, me olemme aika paljon hiljaa ellei sitten ole mainoskatko menossa. Jos tosiaan haluamme puhua, laitamme television pois päältä. Olin pari viikkoa sitten kaverin pippaloissa ja tullessamme sinne televisio oli päällä. Ja koko sen ajan kun se oli päällä, ihmiset olivat hiljaa. Pari ihmistä jotka eivät televisiota katselleet yrittivät pitää keskustelua yllä, mutta muut vain katselivat televisiota. Vasta sitten kun pippaloiden emäntä sulki television, alkoi keskustelu kulkea eteenpäin ja jokaisella oli hauskaa. Televisio voi siis usein olla keskustelun tappaja. Nyt olen kuitenkin vaan puhunut televisiosta mediana. Muiden medioiden kanssa asiat voivat olla toisin.
Nyt sellaiseen asiaan että mitä mediakasvatus on. Buckingham on ilmeisesti sanonut (luennon Power Point esityksessä), että mediakasvatus on opetusta ja oppimista mediasta. Oli myös puhetta siitä, että onko se myös sitten opetusta ja oppimista medialla. Ilmeisesti Buckinghamin mielestä tätä jälkimmäistä se ei ole. Jos ajatellaan koulua ja siellä tapahtuvaa mediakasvatusta voin ainakin omasta kokemuksestani sanoa, että siellä mediakasvatukseen kuuluu molemmat. Olen itse ollut koulussa oppilaana (tietenkin) mutta myös opettajana ja seuraajana. Ja se mitä olen huomannut on että enemmän siellä ehkä opetetaan oppimista medialla (jos nyt olen tosiaan sen oikein ymmärtänyt). Tietokoneita, (video)kameroita ja ties mitä muita välineitä ja myös televisio-ohjelmia, internetiä, sanomalehtiä ja radiotakin käytetään opiskelun ohella. Tottahan toki on aina pakko varmistaa, että niitä osataan käyttää oikein. Mutta se on kuitenkin aika pieni osa. Välillä on jopa sellainen olo että opettajan olettavat että oppilaat jo osaavat kaiken sellaisen, ja että sitä ei siis tarvitse suoraan opettaa.
Meilläkin opettajakoulussa on mediakasvatusta. Saimme sellaisen lapun täytettäväksi nimeltään tieto- ja viestintätekniikka opetusharjoittelussa. Siihen pitää sitten laittaa merkki jos on käyttänyt sähköpostia kommunikaatiovälineenä opettajakoulutuksen aikana, tai jos on käyttänyt Power Point -ohjelmaa oppitunnilla, valmistanut tuntisuunnitelman, kokeen tai testin tietokoneella, käyttänyt VHS:ää tai DVD:tä opetuksessa yms yms. Ja nämä kaikki on siis pakko tehdä. Tässä meille ei opeteta miten se tehdään, vaan itse pitää se sitten oppia. Mutta tämähän kuitenkin on mielestäni oppimista mediasta medialla tai selvemmin oppimista mediasta mediaa käyttäen. Ja tämä jos mikä on oikeastaan todella hyvä asia, koska sen seurauksena opettajakokelaat itse sitten kiinnostuvat näistä asioista ja käyttävät niitä sitten omassa opetuksessaan tulevaisuudessakin.
Kommentit